”Mikä ihmeen sisäinen puhe?” No juuri tuo. Tuo ääni, joka tuon kysymyksen esittää, on sisäinen puhe. Jokaisen pään sisällä on omaa monologia pitävä hölöttäjä.

Heti aamulla herättyämme sisäinen hölöttäjä aloittaa asioiden kommentoinnin, havaintojen tekemisen, kritisoimisen, kysymysten esittämisen ja ympäristön tarkkailun. ”Moneltako se palaveri alkaa?” ”Pitäisikö pestä ekana hampaat vai laittaa kahvi tippumaan?” ”Kylläpä naamasi näyttää turvonneelta yöunien jäljiltä.”

Arviot erilaisista havainnoista ja ajatuksista, joita teemme päivän mittaan, vaihtelevat kymmenistä tuhansista jopa sataan tuhanteen eri ajatukseen. Sisäinen höpöttäjä heittäytyy vapaalle vasta kun nukahdamme.

Mieti hetki, kenen kanssa vietät eniten aikaasi koko elämäsi aikana ja kenen kanssa eniten keskustelet? Vastaus löytyy peilistä.

Arvioiden mukaan jopa neljä viidestä on negatiivisempia itseään kuin ystäviä tai muita ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Arvostelemme omaa suoritustamme, omia sanomisiamme, käyttäytymistämme ja jopa ulkonäköämme. Toki voimme olla positiivisia ja kannustaviakin itseemme kohdistuvassa puheessa, mutta kuinka usein sanot itsellesi sellaisia asioita, joita et ihan heti ääneen toistaisi muille. Jos sanoisimme muille ihmisille samankaltaisia asioita ääneen, mitä puhumme itsellemme, emme välttämättä olisi kovin pidettyjä yhteisöjen jäseniä.

Mihin sisäinen puhe vaikuttaa?

Aivomme ovat pitkän ja upean kehityksen tulos. Modernissa yhteiskunnassa on kuitenkin paljon erilaisia asioita, joihin kivikautiset aivomme eivät ole ehtineet vielä täysin mukautua. Yksi tällainen on esimerkiksi tunnetasojen hyökkäykset ja niihin reagointi.

Fyysinen uhka on hengenvaarallinen. Jos näet lenkkipolulla karhun, kehoosi pumppautuu adrenaliinia, hengityksesi nopeutuu, ja stressihormoni kortisolin eritys alkaa. Kehossasi laukeaa taistele tai pakene -reaktio, jonka tehtävänä on auttaa sinua selviytymään vaaratilanteesta.

Tunnetasojen uhkissa kehomme voi myöskin laukaista taistele tai pakene -reaktion, vaikka hengenvaara ei ole yhtä suuri, jos kohtaamme vaikka arvostelua tai negatiivista puhetta. Sama reaktio voi syntyä, jos puhumme jatkuvasti itse itsellemme ikävästi ja lopulta voi muuntautua hyvinkin keholliseksi kokemukseksi. Tiedät varmasti, millaisen negatiivisen stressireaktion arvostelu voi saada kehossasi aikaiseksi. Mutta entä jos arvostelu ei tulekaan itsesi ulkopuolelta vaan oman pääsi sisästä? Ja jos itsesi arvostelu ja negatiivinen sisäinen puhe on jatkuvaa?

Sopivassa määrin itsekriittisyys voi olla ihan hyvä asia, mutta jos puhumme toistuvasti ikävästi itsellemme, on sillä ikävät seuraukset. Liiallinen itsekritiikki heikentää stressinsietokykyä ja voi altistaa jopa masennukselle ja ahdistukselle. Itsensä soimaamisesta on löydetty yhteyksiä myös työuupumukseen.

Stressin lisäksi sisäinen puhe vaikuttaa mm.

  • Omanarvontuntoomme – Miten esimeriksi näet itsesi? Oletko arvokas ihminen? Entä itsetuntosi?
  • Motivaatioon – Millaisella asenteella lähdet suorittamaan työtehtävää? Pystytkö ruokkimaan omaa motivaatiotasi?
  • Työn suoritukseen – Uskotko omiin kykyihisi ja osaamiseesi?
  • Vastoinkäymisiin suhtautumiseen – Oletko armollinen ja lempeä itseäsi kohtaan vai ruoskitko itseäsi epäonnistuessasi? 
  • Uusien asioiden oppimiseen – Tsemppaatko itseäsi oppimaan ja kehittymään (kasvun asenne) vai perusteletko itsellesi olevasi tietynlainen (muuttumattomuuden asenne)?
  • Mielialaan – Näetkö asioissa hyviä puolia vai keskitytkö negatiivisuuteen?
  • Suhtautuminen eri asioihin – Miten suhtaudut eri asioihin? Näetkö asioissa valoisat puolet vai pelkkää kritisoitavaa?

Miksi puhumme itsellemme rumasti?

Joskus itsensä ruoskimiseen ja ankaraan sisäiseen puheeseen voi hakea selitystä menneisyydestä.

Kun lapsista kasvatetaan kunnon kansalaisia, kuulee lapsi paljon kieltoja ja kehotuksia vanhemmiltaan, opettajiltaan tai vaikkapa valmentajiltaan. Tästä voi jäädä yksilölle autopilotin omaiseksi ohjausjärjestelmäksi erilaiset tavat kieltää, käskeä ja kehottaa itseään.

Elämme myös hyvin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa, jossa yksilöitä asetetaan paremmuusjärjestykseen kilpailuissa, arvosanoja annettaessa ja tulospalkkioita jaettaessa. On inhimillistä, että kritisoimme itseämme, kun haluamme yltää parhaimpaamme.

Aina selvää tekijää ei löydy. Psykoterapeutti Katja Myllyviitan antamassa haastattelussa Kaleva-lehdelle mainitaan kuitenkin erityisesti kaksi ihmistyyppiä, jotka ovat itseään kohtaan usein ankarampia kuin muut: vastuunkantajat ja perfektionistit.

Lue lisää aiheesta:

Miten omaa sisäistä puhetta voi muokata positiivisemmaksi?

Itselleni sisäisessä puheessa on ollut olennaisinta ymmärtää, miksi haluan puhua itselleni kauniimmin ja sitä myöden opetella suhtautumaan itseeni armeliaammin.

Olen negatiivisen sisäisen puheen seurauksena kärsinyt mm. riittämättömyyden tunteesta, joka on ajanut minut suorittamisen syöksykierteeseen. Olen kokenut vuosia sitten nuorena johtajana burnoutin. Uupumiseni laukaisi minussa myöhemmin vaikean masennuksen, josta toipuminen kesti yli puolitoista vuotta. Masennusjakson aikana isoin merkitys toipumisessani oli oppia tunnistamaan, miten puhuin itselleni. Kun en ollutkaan enää rokkitähti, sähäkkä asioiden toimeenpanija ja höyryjunan lailla etenevä tekijä, oli minun opittava olemaan armollinen itseäni kohtaan. Olen myös seurannut sivusta johtaessani satoja ihmisiä urallani, miten negatiivinen sisäinen puhe voi vaikuttaa yksilöiden hyvinvointiin ja työsuoritukseen.

Halusin opetella ensisijaisesti puhumaan itselleni kauniimmin, jotta oppisin erottamaan oman arvokkuuden tunteeni saavutuksistani. Halusin saada elämääni lisää onnellisuutta ja kiinnittää ensisijaisesti asioihin, jotka ovat ympärilläni hyvin. Onnistumiset tai epäonnistumiset eivät määrittele minua ihmisenä, vaan ovat vain seurausta tekemisestäni tai olosuhteista. Tämän ymmärrettyäni aloin hellittämään suorittamisesta ja perfektionismista. Työni, saavutukseni ja samaten epäonnistumiseni ovat asioita, joita olen tehnyt, eivät asioita kuka olen. Ironisinta negatiivisessa sisäisessä puheessani oli, että olin monesti onnistunut ja lyönyt ennätyksiä tiimini kanssa, joista huolimatta olin tyytymätön itseeni ja omaan suoriutumiseeni. Mikään ei riittänyt enkä koskaan tuntenut olevani kelpaava.

Johtajat nähdään usein raudankovina liike-elämän osaajina ja muiden tsemppareina, vaikka tosiasiassa kuoren sisällä esimies saattaa käpristellä itsekritiikin ja itseinhon aiheuttamista tunteista. Oman kokemukseni mukaan työn sisältö (vaikka siitä miten nauttisi ja miten suuri osa elämäämme se onkaan) on hyvä erottaa kokonaan irralliseksi omasta identiteetistä ja oman arvokkuuden tunteesta. Näin vaikkapa hetkellisesti myyntitavoitteissa laahaaminen ei vie yöunia ja saa ihmistä ruoskimaan itseään entisestään.

Muita ikäviä seurauksia negatiivisesta puheesta olen huomannut esimerkiksi omissa tiimiläisissäni heikentyneenä itsetuntona, itseluottamuksena tai lisääntyneenä negatiivisuutena. Osaavat ja todella lahjakkaat ihmiset eivät välttämättä pääse täyteen potentiaalinsa, kun ruoskivat itseään tarpeettomasti ja sisäinen puhe on saattanut syödä yksilön uskoa omiin kykyihinsä.

Omat vinkkini sisäisen puheen muuttamiseksi on:

  1. Perustele itsellesi, miksi haluat muuttaa sisäistä puhettasi. Jos oma syy ei ole selkeänä mielessä, on helpompi olla kiinnittämättä omaan sisäiseen puheeseen kuin alkaa tarkkailemaan sitä aktiivisesti. Aktiivinen sisäisen maailman ja puheen tutkailu vaatii aluksi tahtoa ja energiaa, ennen kuin siihen tottuu.
  2. Tarkkaile omaa sisäistä puhettasi. Miten kommentoit itseäsi (esim. ulkonäköäsi, osaamistasi tai olemustasi) tai suoritustasi eri tilanteissa. Jos esimerkiksi saat eteesi haastavan tehtävän, puhutko itsellesi kannustavaan sävyyn vai itseäsi latistaen? Kehutko itseäsi vain onnistuessasi vai kiitätkö itseäsi myös ponnisteluistasi?
  3. Lähde muuttamaan omaa sisäistä puhettasi tietoisesti ja ennen kaikkea lempeästi. Älä kritisoi itseäsi, jos huomaat puhuvasi itsellesi negatiivisesti. Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti.
  4. Voit kokeilla puhua itsellesi pääsi sisässä etunimeäsi käyttäen tai puhuen itsellesi kolmannessa persoonassa. Tiede-lehden artikkelissa mainitaan, että ihmisen ajattelu muistuttaa vuoropuhelua, ja sisäinen puhekin tepsii parhaiten, jos puhuu itselleen toisessa tai kolmannessa persoonassa. Vaikutus perustuu siihen, että tällainen puhetapa etäännyttää automaattisesti enemmän kuin se, että puhuttelisi itseään ”minuna”.
  5. Pyydä apua. Jos huomaat sisäisen puheesi olevan merkittävä ongelma, älä epäröi pyytää apua. Voit neuvoa vaikka lähipiiriäsi huomauttamaan sinua ystävällisesti, kun he kuulevat sinun puhuvan ikävästi itsellesi tai ympäristöstä. Hanki myös apua ammattilaiselta (esim. terapeutilta) heti jos negatiivinen sisäinen puhe haittaa merkittävästi elämääsi tai ihan pelkästään vain siksi, että haluat käsitellä asiaa ammattilaisen avustuksella. Mielentaitoihin panostaminen on yhtä tärkeää, kuin vaikkapa fyysiseen kuntoon ja ravintoon panostaminen.

Vietämme koko elämämme itsemme seurassa. On siis hyvä alkaa suhtautumaan itseensä yhtä lempeästi kuin rakkaaseen ystävään – kannustavasti, armollisesti ja ystävällisesti. Anna itsellesi lupa viihtyä itsesi seurassa ja tee tarvittaessa töitä sen eteen.

Lue lisää aiheesta:

Miten sisäitä puhetta voi johtaa tiimissä?

Sisäinen puhe ei vaikuta pelkästään yksilön hyvinvointiin, vaan sisäinen puhe voi myös vaikuttaa lähellä oleviin ihmisiin. Jos henkilö tuntee vaikkapa huonommuuden tunnetta ja kritisoi itseään, tämä voi vaikuttaa ihmissuhteisiin tai työsuoritukseen ja -motivaatioon.

Negatiivinen sisäinen puhe ei aina näy päälle päin. Esimies voi kuitenkin havaita merkkejä negatiivisesta sisäisestä puheesta tarkkailemalla tiimiläisiään ja heidän itsestään käyttämäänsä kieltä. Kun esimies esimerkiksi jakaa työtehtäviä ja huomaa jonkun tiimissään olevan epäileväinen omista kyvyistään, kannattaa keskustella sisäisestä puheesta yhdessä tiimiläisten kanssa.

Avoimen keskustelun lisäksi kannattaa pohtia yrityksen kulttuuria. Millaista palautetta tiimissäsi esimerkiksi annetaan ja millä keinoilla? Annetaanko palautetta ainoastaan työn suorituksesta ja silloin, kun on jotakin kritisoitavaa? Yrityksen kulttuuria voi tietoisesti ohjata suuntaan, jossa palautetta annetaan ihmisille hyvän työsuorituksen lisäksi kohdistuen siihen, miksi ihmiset ovat arvokkaita tiimin jäseniä. Hyvä esimies rakentaa ihmisiä hänen ympärillään ylöspäin, eikä pelkästään kritisoivan palautteen avulla.

Toksinen työympäristö voi muodostua vahingossa, eikä moni välttämättä edes huomaa olevansa osa sellaista. Toksisessa työympäristössä voi nauru raikaa, mutta aiheuttajana saattaa olla esimerkiksi sarkastiset vitsit ja toisten piikittely. Sarkasmi on vain vittuilua huumorin viittaan kiedottuna ja antaa hiljaisen hyväksynnän työkavereille ilkeilylle. Piikittely pitkään jatkuvana voi kuitenkin vaikuttaa ihmisten sisäiseen puheeseen ja suhtautumiseen itseensä. Jos yksilö saa jatkuvasti vahvistusta itsensä ulkopuolelta omalle negatiiviselle puheelle, lisää se vain kierroksia itsekriittisyydelle.

Pohdi esimiehenä:

  • Millaista palautetta tiimissäsi annetaan?
  • Miten yrityksessä toimitaan, jos huomaat jonkun sisäisen puheen olevan itseään ruoskivaa?
  • Miten tiiminjäsenet puhuvat toisilleen? Rakentakaa yhdessä yrityskulttuuria, jossa toisia kannustetaan rohkaisevilla ilmaisuilla.
  • Kuinka paljon tiimissä puhutaan kehitettävien asioiden ja tavoitteiden lisäksi myös onnistumisista? Jatkuvan kehittämisen ja asioiden parantamisen lisäksi on yhtä hyvä muistaa keskustella säännöllisesti myös niistä asioista, joihin tiimissä ollaan tyytyväisiä ja asioista, jotka ansaitsevat kiitosta.  

Lue lisää postauksia:

Ilmaisia ladattavia: