Sosiaalinen media on loistava keino ilmaista itseään. Se on myös polarisoituneen keskustelun suurnäyttämö. Palavereissa ideat lentävät ja aivoriihestä syntyy uusia näkökulmia. Samanaikaisesti neuvotteluhuoneessa voi päästä ideoineen huonojen ideoiden esittäjän valokeilaan.

Tässä blogitekstissä pohdin esillä olemisen riskejä ja annan muutaman vinkin siihen, miten rohkaistut saamaan äänesi kuuluville.

”Kyllä pitäisi tuottaa enemmän sisältöä somekanaviin, mutta…”

”Olisin halunnut sanoa palaverissa tämän asian, mutta laitan sen nyt jälkikäteen sähköpostilla…”

”En oikein saanut hyviä liidejä tällä kertaa, kun en saanut suunvuoroa verkostoitumistapahtumassa.”

”Minulla oli tuohon liittyvä ajatus, mutta en viitsinyt kommentoida…”

Kuulostaako tutulle?

Kaikilla on kiinnostavaa sanottavaa. Jokainen tietää, että halutessaan saada äänen kuuluviin on laitettava itsensä likoon. Hiljaa pysyminen on useimmiten hedelmätöntä – varsinkin, jos haluaa saada oman osaamisensa muiden tietoisuuteen. Mikä meitä sitten estää ilmaisemasta itseämme tilaisuuden tullen?

Itsensä ilmaisu sisältää erilaisia riskejä, kyllä!

Suun avaaminen on yksi keino ilmaista itseään, mutta se sisältää myös paljon erilaisia riskejä.

Erilaisia riskejä ovat esim. tuomituksi tuleminen, epämieluisen keskustelun herättäminen, häpeä tai vaikka virheiden tekeminen (esim. faktojen tarkastaminen ennen blogin julkaisua on ihan fiksua).

Muistan jo ala-asteelta, kun jouduin ensimmäisiä kertoja ison ryhmän edessä naurunalaiseksi. Vastasin opettajan esittämään kysymykseen väärin, mikä synnytti luokassamme pienen naurunremakan. Epävarma nuoren itsetunto koki kolauksen. Opetus oli, ettei esitettyihin kysymyksiin kannata vastata, jos ei ole aivan varma oikeasta vastauksesta.

Aloin myös yläasteikäisenä kärsiä esiintymisjännityksestä. Muiden katseen edessä oleminen tuntui kammottavalta, vaikka olin jo kuusi vuotta laulanut koulun kuorossa. Olin kuullut, miten luokkatoverit olivat naureskelleet muiden lauluesityksille ja aloin pelätä, että minusta puhuttaisiin samalla tavalla. Tuntui turvallisemmalta pysytellä piilossa muiden katseilta ja kehitin itselleni esiintymistilanteissa laukeavan voimakkaan stressireaktion.

Mikäli jännität esiintymistä, itsesi ilmaisemisesta sosiaalisessa mediassa tai ajatustesi jakamisesta palaverissa, voit pohtia, onko menneisyydessäsi joitakin kokemuksia, jotka ovat opettaneet sinua pysyttelemään hiljaa ja poissa muiden arvostelun piiristä.

On täysin luonnollista olla edes vähän kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat meistä. Tämä on inhimillistä. Mutta jos toisten hyväksynnän tavoittelu estää toteuttamasta itseään, on asialle syytä tehdä jotakin.

Olen nimittäin joskus ihmetellyt, miten tiiminjäsenet saattavat loistaa kahdenkeskeisissä keskusteluissa, mutta isommassa ryhmässä he vetäytyvät. He ovat rautaisia ammattilaisia ja heillä on paljon kiinnostavia näkökulmia. Olen kuitenkin myös itse syyllistynyt tähän. Epävarmana nuorena uraputkessa olen esimeriksi monta kertaa tuijottanut kysymystä muistiinpanojeni marginaalissa, mutta en ole uskaltanut nostaa kättäni pystyyn tilaisuuden tullen.  

Kun keskustelee jonkun kanssa kahdestaan tai pienemmässä ryhmässä, on ilmassa yleensä varmempi luottamuksen ilmapiiri. Kun kuulijakunta kasvaa isommaksi, kasvaa riski tuomituksi tulemisesta. Virheiden tekemisen pelko saattaa estää meitä sanomasta ajatuksiamme muille. Jos kuulijakunta muodostuu taas jo useista sadoista tai jopa tuhansista, kuten somessa, kasvavat esillä olemisen riskit entisestään.  

Psykologi Jordan B. Peterson sanoi eräässä haastattelussa lauseen, joka jäi mieleeni:

In order to be able to think, you have to risk being offensive.

Tähän lauseeseen kiteytyy hyvin, mikä on pidätellyt esimerkiksi minua sanomasta ääneen, mitä ajattelen – erityisesti urani alkuaikoina. Aina kun ajattelemme tai päästämme suustamme jotakin, sisältyy siihen riski muiden loukkaamisesta tai vaikkapa kyseenalaistetuksi tulemisesta.

Esimeriksi sosiaalisessa mediassa: Kun sormeni liikkuvat näppäimistöllä ja painan merkkejä toistensa perään, joku jossakin voi olla asiasta kanssani täysin eri mieltä tai provosoitua näkökulmistani. Voimasanat, käyttämämme kieli, tulokulmamme asiaan – nämä kaikki antavat tarttumapintaa mielipiteen tai kommentin muodostamiseen muille itse asian lisäksi. Onko vaikeneminen tosiaan siis viisautta?

tule näkyville ajatustesi kanssa helena kastikainen blogi

Itseilmaisun hyödyt

Itseään sujuvasti ilmaisevat kuorivat kerman kakun päältä. He rakentavat sujuvasti henkilöbrändiään somekanavissa, markkinoivat osaamistaan esimiehilleen ja saavat omat ideansa levitykseen.

Stanfordin yliopiston professori Thomas Harrell tutki Master of Business Administration -tutkinnon suorittaneiden aikuisten menestystä 20 vuoden ajan. Hän havaitsi, että menestyjien merkittävin yhteinen tekijä oli kyky puhua ajatuksensa ääneen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä ilmaista itseään täydessä huoneessa tai vaikkapa kahdenkeskeisissä keskusteluissa – sanoa ääneen mitä ajattelee tai esittää kysymyksiä.

Tuppisuuna oleminen ei siis todellakaan kannata. Jos vaikkapa kaksi henkilöä kilpailevat ylennyksestä, on todennäköisempää, että rohkeammin ideoita esiin tuonut kaveri vie pidemmän korren.

”Puhumaan oppii puhumalla”

Yllä oleva lausahdus on lainattu valmentajalegenda Mika ”Luigi” Järviseltä.

Yksi hyvä keino oppia ilmaisemaan itseään on harjoitella sitä tietoisesti. Tarvitset tähän ripauksen rohkeutta.

Seuraavan kerran, kun isossa koulutuksessa annetaan yleisölle mahdollisuus esittää kysymys, nosta käsi ilmaan. Tai kun palaverissa saat idean mieleesi, niin sano se muilta anteeksi pyytelemättä. Voit myös aloittaa spontaanin itseilmaisun aloittamalla keskustelun naapurin kanssa hississä. Tai aloita tekemällä alkuun vaikka pieni somepostaus.

Jos ei uskalla ilmaista itseään edes tämän kaltaisissa pienissä hetkissä, on vaikeampi tarttua myös isompiin tilaisuuksiin.

Brené Brown, sosiaalityön tutkimusprofessori ja tietokirjailija, on tutkinut mm. ihmisten haavoittuvuutta, rohkeutta ja häpeää. Tutkimuksissaan hän on havainnut, että rohkeus ja haavoittuvaisuus kulkevat käsi kädessä. Ollessaan rohkea ihminen altistuu samalla haavoittuvaisuudelle. Jos hän epäonnistuu, hän saattaa kokea häpeää.

Eli häpeän pelko on todellinen riski, jota voi kohdata avatessaan suunsa. Ihminen ei aina kuulosta niin viisailta kuin haluaisi tai pysty vakuuttamaan kuulijaa haluamallaan tavalla. Voiko joku siis ajatella suunsa avaajan olevan pöljä? Kyllä voi.

Ehkä itse ilmaisussa onkin tärkeintä oma suhtautumisemme – suhtautuminen itseemme ja suun avaamiseen. Hyväksymmekö itsemme? Pidämmekö itseämme ja ilmaisuamme arvokkaana?

Tämän lisäksi on hyvä pohtia, kenelle viesti on ja miksi sen jakaminen on tärkeää. Ajatusten jakaminen palaverissa on oman panoksen tuomista tiimin työskentelyyn. Somessa kokemustesi ja ajatustesi jakaminen voi tuoda oivalluksen postaustesi lukijalle. Sinun ei tarvitse puhutella kaikkia, vaan löytää ihmiset, joiden kanssa keskustelu on hedelmällistä ja innostavaa. Nämä ovat sinun heimoasi. Sinun ei tarvitse olla kaikkea kaikille.

Ja kun joskus suusta pääsee vaikka viimeistelemätön lausahdus tai jonkun silmät menevät kieroon sanomisistasi, voit kohauttaa olkiasi. Mitä väliä? Maailmaan mahtuu puhetta.

Muista, että sinulla on kiinnostavaa sanottavaa. Joku odottaa, että jaat sen hänen kanssaan.

tule näkyville ajatustesi kanssa helena kastikainen blogi

Esikoiskirjani Pikkupomosta johtajaksi ilmestyy helmikuussa 2020. Ilmoittaudu mukaan virtuaalisiin kirjajulkkareihin täällä.