Ennen kuin painan ”lähetä”, päätän astua hetkeksi pois puhelimen äärestä. Keitän kupin kahvia ja vedän syvään henkeä. Palaan mobiililaitteeni luokse lukemaan kirjoittamani viestin uudelleen. Mitä tuon tähän keskusteluun? Poistan viestini kokonaan ja alan muotoilemaan sitä uusiksi. Kommentoija pääsi iskemään tunteisiini ja meinasin vastata ärsyyntyneestä tunnetilasta käsin. Mitä kaikkea minulla pyörii mielessä ennen kuin päätän postata yhtään mitään?

1) Toimintani sosiaalisessa mediassa antaa minusta aina jonkinlaisen mielikuvan. 

Tekemiseni, postaukseni, kommentointi ja reagointi erilaiseen sisältöön heijastaa minua. Some ei ole minulle pelkästään vapaa-ajanviettopaikka. En voi mekastaa siellä miten vaan, kuten vaikkapa syrjäisessä kuppilassa ulkomaanlomallani. Moni silmäpari on näkemässä mitä teen.

2) Millaista esimerkkiä näytän? Millaisia arvoja edustan? 

Tiimini, asiakkaani ja yhteistyökumppanini seuraavat jatkuvasti, mitä teen somessa. Mitä kommentoin ja minne kommentoin? Minkälaisia julkaisuja itse teen? Kun suljetussa ryhmässä on omia somekontaktejani jäsenenä, nousee minun viestini usealle heistä heidän feediinsä. Millaisen kuvan annan itsestäni? Haluanko edes olla tällainen ihminen?

3) Muut ihmiset voivat kaataa niskaani pahaa oloaan tai kommentoida miten tahansa. Haluanko vahvassa tunnelatauksessa tehdä samoin muille?

Teenkö muiden ihmisten päivästä somessa paremman vai vienkö heidän fiilistä alaspäin? Pystynkö keskustelemaan asialliseen sävyyn, vaikka olenkin asioista eri mieltä?

Monesti edellä kuvatuissa tilanteissa saatan jättää keskustelun kokonaan kesken. Tuntemattomien kanssa vääntäminen somessa ei välttämättä ole siihen käytetyn ajan arvoista, eikä se tarjoa mitään muuta kuin viihdearvoa ulkopuolisille lukijoille. Jotkut keskustelut eivät myöskään kuulu someen. Kummeleistakin tuttu Olli Keskinen on joskus sanonut hienosti: ”Omat mielipiteet voivat olla niin hyviä, ettei niitä tarvitse kertoa kaikille.”

Luen uudelleen muotoilemani viestin vielä kertaalleen. Edelleen liian kärkäs. Muokkaan kommenttiani lopulta kolme kertaa ja totean itselleni, että olen käyttänyt siihen aivan liian kauan aikaa. Meinaan myöhästyä pian alkavasta palaveristani, koska haluan ottaa huomioon keskustelukumppanini tunteet. Palaverin jälkeen katson kommenttiani vielä kerran ja poistan siitä kaksi lausetta. ”Julkaise!” Ja lopuksi pidän somepaastoa seuraavat pari tuntia. 

Postaus on julkaistu alunperin LinkedInissä.
Lisää minut kontaktiksi 
täällä.